Huh sanon minä.
Viime päivät oon juossu taas ympäri Tamperetta ku päätön kana. Koulu-sali-koulu-jäähalli-koulu-koti -kombo on tullu aika tutuks. Kiire ja stressi kyllä vaatii veronsa eikä ajatus oikeen kulje, ja sen kyllä huomaa monessa tilanteessa. Koulussa keskittymisprosentti on pyöree nolla, ja salille lähtiessä saattaa sellanen pikkujuttu ku pyyhe unohtua.
Marraskuuki alkaa huomenna, ja päivät senku lyhenee. Ei kiva. Täytynee käydä ostamassa vähän irttiksiä ja iso muhkee neule että selviin tästä järkytyksestä. Aivan, oon mestari keksimään tekosyitä.
Huomisen lukuspurtin jälkeen pidän kyllä kunnon hemmotteluillan itelleni, ja lepopäivä reeneistäkin ois luvassa.
Eilen oli aivan super ihana pakkas-ilta kun kävelin hallilta kotiin. Kuu oli täysi, mutta tää mun kohmeisin sormin otettu otos ei nyt kyllä taida päästää sitä ihan oikeuksiinsa...
Maanantaina juoksentelin ekan pitkän lenkin aikoihin, ja palautuminen on sujunut aikas mukavasti. Tajuton väsymys vaan painaa, kohta alan epäilemään oikeesti jotain aivokasvainta tai raudan puutosta..
Näihin pirteisiin tunnelmiin sopivasti vielä yks ihana biisi!
Seommoro.
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti